Kansainvälisen osaajan kokemuksia työnhausta Suomessa

Järjestimme maaliskuussa 2022 webinaarin Vahvista organisaatiotasi kansainvälisellä osaamisella – mistä lähteä liikkeelle?, jossa pureuduimme kansainvälisten osaajien rekrytointiin ja eri vaihtoehtoihin tavoittaa kansainväliset osaajat. Webinaarissa käsiteltiin lisäksi, mitä tulee ottaa huomioon, kun palkataan kansainvälistä työvoimaa ja miten esimerkiksi kulttuurillinen sopeutuminen varmistetaan. Webinaarissa yhtenä vaihtoehtona kansainvälisten osaajien tavoittamiseen nostettiin esiin myös jo Suomessa olevien kansainvälisten osaajien houkuttelu. Nyt haluamme kertoa jo Suomessa asuvan kansainvälisen osaajan, Turussa suomalaisen puolisonsa ja lapsensa kanssa asuvan Juliet Kankareen, kokemuksia työnhausta Suomessa. Mitä haasteita hän on kohdannut hakiessaan työtä Suomesta? Mitä toiveita hänellä on tuleville työnantajille? Mihin asioihin kansainvälisiä osaajia tavoittelevien työnantajien kannattaisi panostaa, jotta hakijakokemus ja työntekijäkokemus olisivat kansainvälisille osaajille mahdollisimman positiivisia? Lue Julietin kokemuksia työnhausta Suomessa ja hänen vinkkinsä työnantajille kansainvälisen osaamisen rekrytointiin.

Polku Suomeen ja työnhakijaksi

Saksassa syntyneen Juliet Kankareen (o.s. Datson) ensimmäinen kosketus Suomeen oli yhden lukukauden pituinen ERASMUS-opiskelijavaihto Helsingissä 2000-luvun alussa. Juliet opiskeli tuolloin Heidelbergin yliopistossa fysiikkaa, tavoitteenaan valmistua tähtitieteiden tohtoriksi. Tähtitiede oli ollut Julietin harrastus noin 14-vuotiaasta lähtien ja tuolloin ainoa tapa saavuttaa tähtitieteilijän tutkinto Saksassa, oli suorittaa ensin fysiikan yliopistotutkinto. Fysiikan tutkinnon suorittamisen jälkeen, Juliet alkoi etsimään tohtoriohjelmia päästääkseen vihdoin väittelemään tohtoriksi tähtitieteestä ja hän sisällytti tällöin vaihtoehdoksi myös Suomen yliopistot.

— ”Pääsin opiskelemaan tohtoriohjelmaan Turun yliopistoon. Kuitenkin ensimmäisenä tohtoriopiskeluvuotena menin itse asiassa Kanarian saarille La Palmaan. Sieltä löytyy observatorio, jossa on Pohjoismainen optinen teleskooppi (NOT – Nordic Optical Telescope) ja jatko-opiskelijana Suomessa, minulla oli oikeus hakea sieltä opiskelupaikkaa vuodeksi. Tuon vuoden jälkeen tulin takaisin Turkuun ja työskentelin yliopistossa tohtoriopiskelijana aina vuoteen 2014 asti.”, Juliet Kankare kertoo.

La Palman saarella opiskellessaan Juliet oli tavannut myös erään suomalaisen NOT-opiskelijan, joka oli suorittamassa myös tohtoriohjelmaa Turun yliopistossa. Tästä suomalaisesta tohtoriopiskelijasta tuli lopulta Julietin aviomies vuonna 2015, jolloin Juliet sai myös nykyisen, suomalaisen sukunimensä.

— ”Tohtoritutkintoni jälkeen muutimme Pohjois-Irlantiin Belfastiin, koska mieheni oli saanut sieltä työpaikan. Poikamme syntyi vuonna 2016. Kaksi vuotta myöhemmin, mieheni sai uuden tehtävän jälleen Turun yliopistossa, joten palasimme takaisin Suomeen lokakuussa 2018. Olin vanhempainvapaalla vielä vuoden, mutta kun poikamme täytti kolme vuotta syyskuussa 2019 ja aloitti päiväkodin, olen siitä lähtien etsinyt töitä Suomesta.”, kuvaa Juliet Kankare matkaansa työnhakijaksi Suomessa.

Kokemuksia työnhausta Suomessa

Koska Juliet Kankareen ainoa työkokemus Suomessa on ollut jatko-opiskeluaikana, jolloin hän työskenteli Turun yliopistossa tehden tutkimusta tähtitieteilijän opintoihin liittyen, ei työnhaku Suomessa ole sujunut ilman haasteita. Kokemuksia työnhausta Suomessa hän kuvailee jopa hieman hedelmättömiksi ja jaottelee haasteet, joihin hän on törmännyt työnhaussaan, kolmeen ryhmään: osaamisen tunnistaminen sekä kielitaidon ja verkostojen puute.

Osaamisen tunnistaminen

Merkittävimmäksi haasteeksi työnhaussa Suomessa Juliet Kankare mainitsee puhtaasti sen, että hänellä on hankaluuksia kääntää akateemiset saavutuksensa ja koulutuksensa käyttökelpoisiksi Suomessa.

— ”Suomessa ei ole juurikaan töitä suoraan tähtitieteilijöille tai edes tavallisille fyysikoille, vaan yritykset hakevat projektipäälliköitä, data-analyytikkoja, datatieteilijöitä, ohjelmistokehittäjiä jne. Tiedän, että sopisin todennäköisesti johonkin näistä tehtävistä, mutta en ole varma, mihin tarkalleen. Kun olen yrittänyt sparrailla tätä esimerkiksi TE-toimistossa ja muissa mentorointiohjelmissa, sain eräästä paikasta jopa neuvon, että minun tulisi jättää CV:stäni kokonaan pois tieto, että minulla on maisterin- ja tohtorintutkinto. Peruste tälle oli se, että kuulemma monet työnantajat saattavat pitää minua ylipätevänä. Tämä tuntuu kuitenkin todella pahalta, sillä olen tehnyt kovasti töitä näiden tutkintojen eteen enkä halua piilottaa niitä.”, kuvailee Juliet Kankare.

— ”Olen erittäin joustava eri vaihtoehdoille ja tärkein kriteerini työlle on se, että se liittyy jotenkin tieteeseen, joka on vahvuuteni. Työn ei tarvitse olla juuri tähtitiedettä tai fysiikkaa, vaan olen todella utelias ihminen ja olisin enemmän kuin iloinen voidessani oppia muista mielenkiintoisista aloista. Olipa kyseessä sitten tähtitiede, optiikka, fysiikka, matematiikka tai IT. Haasteeni löytää työtä Suomesta eivät liity siis siihen, että olisin itse nirso erilaisille työtehtäville, vaan siihen, että suomalaiset työnantajat eivät välttämättä tunnista potentiaaliani. ”, kuvailee Juliet Kankare työnhakuaan Suomessa.

Kansainvälisen potentiaalin ja osaamisen tunnistamista käsitellään myös Finnwards Oy:n pääkouluttaja Minna Franckin vieraskynäartikkelissa, jossa hän antaa vinkkejä työnantajille kansainvälisten osaajien rekrytointiin. Artikkelissa Minna mainitsee, että monesti suomalaiset työnantajatkaan eivät tiedä tarkalleen, minkälaista osaamista ja koulutustasoa heidän tulisi etsiä kansainvälisistä osaajista. Kansainvälisten osaajien urapolku ja pohjakoulutus saattaa poiketa merkittävästi siitä, mihin työnantajat ovat suomalaisten hakijoiden kanssa tottuneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kansainvälinen hakija olisi pätevä.

Työnantajien kykenemättömyys tunnistaa kansainvälisten osaajien potentiaali on este yritysten kasvulle kansainvälistymisen kautta. Suomalaisten työnantajien tulisi panostaa siihen, että he pystyvät tunnistamaan Suomessa jo asuvien kansainvälisten osaajien potentiaalin ja hyödyntämään sitä paremmin. Suomessa asuvilla kansainvälisillä osaajilla on jo tuntemusta suomalaisesta yhteiskunnasta ja erilaisella tavalla hankittu pätevyys voisi myös itseasiassa hyödyttää työnantajaa. Hakijan suomalaisesta urapolusta poikkeava polku voikin tuoda työnantajalle yllättäviä etuja esimerkiksi verkostojen, lisäosaamisen tai jonkun muun seikan myötä.

Kielitaito

Kun Juliet Kankare kuvailee omia kokemuksia työnhausta Suomesta, nousevat kielitaitoon liittyvät asiat myös yhdeksi haasteeksi.

— ”Olen kasvanut kaksikieliseksi. Äitini oli saksalainen ja isäni englantilainen, joten kielen vaihtaminen saksan ja englannin välillä on ollut jotain, mitä olen tehnyt melkein joka päivä ja se tulee minulle luonnostaan. Tästä huolimatta suomen kielen opetteleminen ja kielen vaihtaminen englannista suomeksi, onkin ihan toinen tarina. Olen käyttänyt aikaa suomen kielen tunneilla, mutta se on hidas prosessi. Olen läpäissyt keskitason YKI-testin vasta toukokuussa 2021. Tämä ei vielä tarkoita, että olisin hyvä puhumaan suomea, mutta olen kehittynyt ja käytän sitä jo hieman rohkeammin.”, kertoo Juliet Kankare suomen kielen opiskelustaan.

— ”Vaikka olen opiskellut suomen kieltä ja saavuttanut siinä keskitason, en näe sen riittävän täysin suomenkielisessä organisaatiossa työskentelyyn. Kielen näkökulmasta etsinkin työtä, jossa suomen kieli ei ole pakollinen, mutta silti käytetty. Haluaisin siis työskennellä paikassa, jossa pärjään englannin avulla, mutta suomeakin olisi tarpeeksi, jotta voin harjoitella ja toivottavasti kehittää kielitaitoani edelleen. Tiedän, että se on paljon pyydetty ja luulen, että tällaiset työpaikat ovat vaikeammin löydettävissä.”, Juliet Kankare jatkaa.

Juliet Kankare ymmärtää siis myös sen, että työnantajille kansainvälisen osaajan suomen kielen kehittämisen tukeminen ei välttämättä olekaan ihan läpihuutojuttu. Kansainvälisissä yrityksissä tai yrityksissä, joissa on jo paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, on englanti normaali työkieli, eikä suomen kielelle välttämättä ole tarvetta eikä siinä kehittymistä tueta tästä syystä. Sitten taas yrityksessä, jossa suurin osa työntekijöistä on suomenkielisiä, aiheutuu työnantajalle lisätyötä, kun myös nykyisiä työntekijöitä tulee kannustaa vaihtamaan kieltä ainakin välillä englantiin sekä lisäksi huolehtia tarvittavien dokumenttien kääntämisestä.

— ”Ymmärrän, että moniin työpaikkoihin vaaditaan riittävää suomen kielen taitoa, asummehan me sentään Suomessa. En olisi itsekään kovin onnellinen, jos minun pitäisi yhtäkkiä puhua esimerkiksi ranskaa työpaikalla, vain koska työnantajani päätti palkata muutaman ranskalaisen. Ymmärrän siis, että kaikki Suomessa työskentelevät eivät arvostaisi, että he joutuisivat puhumaan englantia päivittäin voidakseen sovittaa ulkomaalaisia omiin yrityksiinsä.”, sanoo Juliet Kankare ymmärtäväisesti.

— ”En koe työnhakua Suomessa kovin helpoksi, koska minusta tuntuu, että pakotan ihmisiä käyttämään englantia, joka ei ehkä ole niin tuttua ja mukavaa heille. Olisi hienoa, jos toiseen maahan töihin tuleminen olisi virheetöntä ja helppoa, mutta se ei ole sitä monesta syystä, kielitaidon ollessa vain yksi niistä.”, kuvailee Juliet Kankare.

Verkostojen merkitys

Yksi haaste Juliet Kankareen työnhaussa Suomessa on myös verkostojen ja suhteiden puute. Erityisesti asiantuntijatasolla työpaikat ei välttämättä tule erikseen hakuun, vaan työtehtävät syntyvät verkostojen sisällä kumpuavista keskusteluista. Työpaikka pitää ikään kuin rakentaa itse. Jos verkostoja ei ole, voi työllistyminen olla todella haastavaa.

— ”Verkostojen luominen Suomessa ei ole kovinkaan helppoa. Jatko-opiskelujeni aikana, jolloin olisi voinut olla mahdollista verkostoitua muiden alalla Suomessa työskentelevien kanssa, ei siihen kuitenkaan ollut todellista mahdollisuutta. Tähtitieteen laitos sijaitsi tuolloin Tuorlassa, Turun ulkopuolella ja siellä työskenteli tai opiskeli samanaikaisesti vain noin 40 opiskelijaa. Myöskään vanhemmat tutkijat eivät välttämättä olleet niin innokkaita puhumaan englantia lounaalla tai kahvilla, joten ne ajat olivat välillä hiljaisia. Verkostoituminen tapahtui siis lähinnä omien opiskelukavereideni kanssa, joita ei heitäkään ollut paljon.” kertoo Juliet Kankare verkostoitumisen haasteista.

— ”Työnhaun näkökulmasta olen etsinyt aktiivisesti myös erilaisia verkostoja ja osallistunut esimerkiksi erilaisiin työpajoihin. Näitä etsiessäni törmäsin kesällä 2020 Mothers in Business Internationalin ilmoitukseen virtuaalisesta verkostoitumistilaisuudesta. Koska Covid-19 oli alkanut levitä ympäri maailmaa 6 kuukautta aikaisemmin, ja verkostoituminen oli ollut haastavaa jo ennen sitäkin, ajattelin, että tämä olisi todella hyvä mahdollisuus tutustua muihin työskenteleviin äiteihin Suomessa. En välttämättä uskonut, että he auttaisivat minua erityisesti työnhaussa, mutta ainakin voisin löytää kontakteja, joiden kanssa keskustella esimerkiksi työn ja äitiyden yhdistämisestä Suomessa. Tapasinkin tilaisuudessa muutamia äitejä, enimmäkseen ulkomaalaisia ja pääosin pääkaupunkiseudulta. Nyt minulla on sitä kautta muutamia kontakteja, joihin voin ottaa yhteyttä kysyäkseni elämän eri osa-alueista Suomessa ja työnhakijana.”, kertoo Juliet Kankare.

— ”Vaikka verkostoituminen muiden MiB-uraäitien kanssa ei suoranaisesti ole vielä auttanut minua löytämään oman alan työtä Suomesta, olen päässyt mukaan MiB-verkoston toimintaan vapaaehtoisena. Syksyllä 2020 olin jo aktiivinen jäsen ja autoin MiB Internationalia lähinnä erilaisten englanninkielisten sisältöjen kirjoittamisessa ja kielen tarkistamisessa. MiB International on kasvanut vuodesta 2020 paljon ja nykyään olen osa MiB Internationalin viestintätiimiä ja autan mm. Instagram-sivujen sisällöntuotannossa. MiB International ei ole siis pelkästään lisännyt verkostojeni määrää, vaan olen vapaaehtoistyön kautta päässyt myös oppimaan lisää mm. sosiaalisesta mediasta sekä viestinnästä. Toivon, että tämä auttaa minua myös työnhaussani.”, Juliet Kankare jatkaa.

Vinkkejä työnantajille kansainvälisten osaajien tukemiseen

Juliet Kankareelle on kertynyt jo useamman vuoden ajalta kokemuksia työnhausta Suomessa. Näiden kokemusten pohjalta, hän haluaa antaa työnantajille myös muutamia vinkkejä siihen, mihin asioihin työnantajien kannattaisi panostaa, jotta hakija- ja työntekijäkokemus olisi kansainvälisille osaajille mahdollisimman positiivinen.

— ”Ideaalityönantaja ajattelisi tietysti suomalaiseen yritykseen tulevia kansainvälisiä osaajia kokonaisuutena ja tekisi kaikkensa auttaakseen sekä tukeakseen heitä niin kulttuurillisessa sopeutumisessa sekä esimerkiksi suomen kielen opiskelussa. Tämä on kuitenkin unelma, sillä myös jokainen työnantaja ja esihenkilö on vain ihminen. Olisi kuitenkin hyvä, että työnantajilla olisi olemassa jonkinlainen tukirakenne kansainvälisille osaajille, jos heillä herää kysymyksiä tai he törmäävät ongelmiin kielitaidon puutteen tai jopa kulttuurillisten ongelmien vuoksi.”, sanoo Juliet Kankare.

Tuki byrokratiassa ja kulttuurillisessa sopeutumisessa

— ”Työnantaja voisi esimerkiksi palkata tukihenkilön, joka auttaisi kansainvälistä osaajaa ensimmäisten viikkojen aikana niin yritykseen kuin myös työsuhdejärjestelmään ja esimerkiksi työsopimukseen tutustumisessa. Tukihenkilö voisi myös auttaa tarvittavien asiakirjojen laatimisessa ja toimittamisessa pankeille, KELAan, maahanmuuttovirastolle jne. Tukihenkilö olisi siis joku, joka puhuu suomea ja voi auttaa navigoimaan byrokratiassa, mikäli asiointi ei onnistu englannin kielellä. Minulla on suomalainen mieheni apuna byrokratia- ja kulttuuriasioissa, mutta kaikilla kansainvälisillä osaajilla ei ole paikallista puolisoa tai tukiverkostoa Suomessa.”, muistuttaa Juliet Kankare.

— ”Luonnollisesti myös kaikki lisäapu, jota työnantaja voisi tarjota kansainvälisen osaajan mahdollisesti maahan muuttavalle perheelle, olisi hienoa, mutta tämä ei kuitenkaan mielestäni ole välttämättä työnantajan vastuulla. Ehkä, jos yrityksessä on paljon kansainvälisiä osaajia, niin tukihenkilö voisi auttaa myös muuta perhettä. Tärkeää olisi kuitenkin, että kansainvälisellä osaajalla olisi joku, jolta kysyä apua siihen, mistä löytää tukea puolisolle tai lapsille.”, Juliet Kankare jatkaa.

Tuki suomen kielen opiskelussa

— ”Kulttuurillisen sopeutumisen näkökulmasta sanoisin, että kansainväliselle osaajalle houkutteleva työnantaja, mahdollistaa työssä pärjäämisen englannin kielellä, mutta jollain tapaa kannustaa myös suomen kielen oppimisessa. Yrityksessä voisi olla esimerkiksi kielipiiri, erityinen kahvitauko tai joitain palavereja suomeksi, joissa kansainvälisen osaajan olisi mahdollista omaksua edes pieniä osia suomen kielestä. Näissäkin toki on hyvä auttaa kansainvälisiä osaajia ja kääntää puhutut asiat tarvittaessa englanniksi.”, vinkkaa Juliet Kankare.

— ”Välillisesti kansainvälisiä osaajia auttaa myös se, että työnantaja pyrkii jo lähtökohtaisesti palkkaamaan tarpeeksi sellaisia suomalaisia, joille välillä englannin kieleksi vaihtaminen tai kääntäminen, ei tuota ongelmia. Kaikkien ei tarvitse alkaa työskentelemään englannin kielellä, mutta kansainväliselle osaajalle olisi tärkeää, että hänellä olisi edes muutama englannin kieleen suopeasti suhtautuva työkaveri, joiden puoleen kääntyä siihen asti, kunnes oma suomen kielen taito on riittävä. Tällöin kansainvälinen osaaja ei tunne oloaan niin eristäytyneeksi yrityksen sisällä.”, tähdentää Juliet Kankare lopuksi.

---

Tämä artikkeli toteutettiin sisältöyhteistyönä Mothers in Business (MiB) -järjestön kanssa, jonka kautta pääsimme haastattelemaan Juliat Kankaretta ja kuulemaan tämän kansainvälisen osaajan arvokkaita kokemuksia työnhausta Suomessa.

Mothers in Business (MiB) on verkosto urasuuntautuneille äideille ja MiB International keskittyy nimenomaan Suomessa asuviin ja työskenteleviin, erilaisia taustoja ja ammatteja omaaviin, kansainvälisiin uraäiteihin. Järjestö tarjoaa mahdollisuuksia työelämätaitojen ja oman osaamisen kehittämiseen sekä edistää äitien asemaa työelämässä ja yhteiskunnassa.