keke_pulliainen

Keke Pulliainen: Taikuri ja sotilas

Laura Työelämä, Uratarinat

Suomalainen taikuriyhteisö on pieni: Vain kymmenkunta taikuria toimii kokopäiväisesti. Monilla taikureilla onkin päivätyö tätä yrittäjyyttä tukemassa. Keke Pulliainen kertoo, miten hän on yhdistänyt taikuriuransa toiseen työhönsä ja millaista oikein on olla taikuri.

”Taikurit kokoontuvat vuosittain Kouvolassa taikapäivillä, vaihtavat kuulumisia ja kukin esittelee omia uusia temppujaan. Yhteisössä pyritään kunnioittamaan toisten osaamista ja välttämään sitä, että toisen parhaita temppuja plagioitaisiin suoraan”, Keke Pulliainen kertoo.

Mitä taikuus sitten on?

”Ajatellaan buddhalaista mietiskelyä; zen-munkkia joka mietiskelee, että minkälainen ääni syntyy, kun yhdellä kädellä taputtaa. Tarkoitus on luoda aivoon tyhjä tila, jossa syntyy jotakin uutta: oivallus. Taikurin katsoja näkee jotain sellaista, minkä tietää olevan mahdotonta: miraakkelin. Miraakkelitilassa ihmiset huutavat innoissaan ja heidän uskomusjärjestelmänsä ei ole enää se mikä ennen. Kaikki temput voi selittää, mutta sitä kokemusta ei häivytä enää mikään. Ja sen kokemuksen tuottaminen on upeaa. Taikuri siis manipuloi. Silmähän ei näe mitään, se on linssi. Aivo tulkitsee, se on sitä näkemistä, pyhien mielentyhjentäjämestareiden välitön tulkinnaton havainto on harvinaisuus. Manipulaatio on sitä, että saadaan ihmiset tekemään haluttuja tulkintoja siitä, mitä silmä rekisteröi.”

Näin taikuutta kuvaa Keke Pulliaisen kollega, taikuri Jarmo Luttinen.

Taikurin työ on siis näppäryyden ja välineurheilun lisäksi ilmeitä ja supliikkia sekä psykologisten lainalaisuuksien hyväksikäyttöä ja huumoria.

Miten taikuriksi tullaan?

”Aivan lapsena taikatemput viehättivät. Katselin jokaisen taikaohjelman TV:stä ja opettelin taikatemppuja suomalaisista taikakirjoista. Teini-iän kynnyksellä yleisurheilu tuli vahvasti kuvioihin mukaan ja taikatemput menivät laatikon pohjalle: Seipäässä meni 5 metriä yli ja jääkiekkokin oli viedä nuoren miehen. Lisäksi rumpujen soittaminen oli puolittainen ammatti. Bändinä oli Rhythm & Blues -orkesteri”, Keke Pulliainen muistelee.

Loukkaantumiset haittasivat urheilu-uraa ja armeijan jälkeen Keke päätti hakeutua Päällystöopistoon sotilasuraa varten. Mikkelistä, Saimaan rannalta kotoisin olevana ja aina veteen tottuneena Merivoimat oli tavoitteena ja se on sotilasuralla toteutunut. Kaikkea erikoista tavoittelevalla Kekellä on sotilasuraa takana jo 22 vuotta.

”Päällystöopistossa kortit löytyivät jälleen ja tupatemppujen seurauksena minua pyydettiin lavalle. Yleisö tykkäsi näkemästään ja kun siitä keikasta sai rahaakin, taikuus alkoi kiehtoa. Oikeastaan siis aika sattuman kautta päädyin taikuriksi”, Pulliainen sanoo.

Miten yhdistää leipätyö ja taikuruus?

Mäkiluodon linnake oli Keken työpaikka ja menomatka kesällä kesti 30 minuuttia, talvella puolitoista tuntia. Se aika oli hyvää aikaa harjoitella korttitemppuja ja muita uusia taikoja. Merivoimissa Keke on toiminut kouluttajana, oikeusupseerina, henkilöstötehtävissä, linnakkeen merivalvontaupseerina ja tiedotusupseerina hoitaen muun muassa vierailuja varuskuntaan.

”Esimiehet ovat olleet myös erittäin joustavia työaikajärjestelyjen suhteen, jos taikurikeikkoja on ollut päivisin”, Keke sanoo.

”Sotilasuran ja taikuriuran yhdistäminen on sopinut loistavasti yhteen. Ammattisotilaana saa palkkaa, joten kauheaa stressiä ei freelance-esiintyjänä toimiminen tuo tullessaan. Teen noin 100 esiintymistä vuodessa, pääsääntöisesti yritysten erilaisissa tilaisuuksissa. Osakeyhtiömuotoinen yrittäjyys vaatii kuitenkin panostusta, jotta kaikki yrityksen kulut tulee hoidettua. Niitä on pienyrittäjälläkin aika paljon”, hän jatkaa.

Sotilaana pääsee nuorena eläkkeelle. Keke siirtyy seitsemän vuoden päästä eläkkeelle sotilasurasta ja voi alkaa harrastamaan unelma-ammattiaan varman pohjatulon varmentamana.

Miten uusia temppuja opetellaan?

”Yksinkertaisimmillaan ne ostetaan netistä. Netissä on useita verkkokauppoja, joista voi ostaa uuden tempun. Englanninkielen taitoa vaaditaan, koska tuotteet ovat yleensä englanniksi esitelty. Lisäksi temppu pitää tietysti personoida, eli oppimisen jälkeen se tehdään omaperäisellä tavalla, jottei yleisö ole sitä muualla nähnyt”, Pulliainen sanoo.

”Omaperäinen tapa löytyy kun temppuja esitellään ensin kotiväelle ja sitten vieraille. Kun toistoja on tarpeeksi, voidaan temppu esittää oikealle yleisölle. Uusi temppu jännittää aina ensimmäisellä kerralla tosi paljon; onneksi epäonnistumiset pystyy aika hyvin peittämään, koska yleisö ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Tässä suhteessa armollista työtä.”

Taikurin työssä on paljon ihan meidän kuolevaistenkin piirteitä. Hyvät nettisivut pitää työstää, referenssilausuntoja kerätä ja Googlen hakusanaoptimointi ja hakusanamarkkinointi on yhtä tuttua kuin kaikilla muillakin bisneksessä mukana olijoilla.

Jos taikuudesta innostut, tässä muutama hyödyllinen osoite:
Keke Pulliaisen kotisivut
Taikatemppukauppoja ja -välineitä

Käy tutustumassa myös muihin uratarinoihin!